Kira

Tällä sivulla yritän kertoa, millainen Kira on täyttäessään vuoden ja mitä kaikkea se jo osaa ja mitä on vielä opittava ja mitä kaikkea se puuhailee.

Käymme päivittäin vähintään tunnin lenkillä. Yleensä menemme metsään, missä koirat voivat juosta vapaina. Kerran pari viikossa käymme kaupungissa, jolloin lenkki yleensä sujuu koirat flexissä. On välillä lähdettävä kaupunkiin, että koirat näkevät muita ihmisiä ja koiria ja koirat ovatkin silloin aivan innoissaan. Kerran yritimme käydä lähipellolla hiihtämässä, mutta se ei vielä onnistunut. Pehmeää lunta oli liian paljon ja umpihankeen ei pitkälle viitsinyt rämpiä. Naapuri oli käynyt aiemmin yrittämässä, mutta oli luovuttanut muutaman sadan metrin jälkeen ja me ehkä pidensimme latua 100 m. Tiellä eivät sukset oikein luistaneet, oli sen verran hiekkaa. Mutta ehkä tässä vielä hiihtokelit paranee... Kovimmilla pakkasilla lenkit olivat lyhyempiä, kun tassuja alkoi paleltaa. Kira tuntuu tarkenevan kovillakin pakkasilla, mutta Sindi aloitti karvojen vaihdon marraskuussa ja oli joulukuun pakkasilla vielä melko "kalju". Muutaman kerran Sindi sai ulkoilla Miskan vanha kelsiturkki päällään.

Kira ulkoilee myös omassa pihassa. Aita meinaa nyt hukkua lumen alle, mutta se ei ole vielä haitannut. Ongelmia saattaa tulla sitten, kun hanki kantaa pikkukoirat. Sitten ehkä joutuu kaivamaan aidan vierestä lunta pois, ettei ihan kävelemällä yli pääse. Metsästämässä ollut ajokoira hyppäsi kevyesti 60 senttisen portin yli. Kira on vielä pysynyt portin oikealla puolella, vaikka ilmeisesti pystyisi sen jo ylittämään. Hyppii välillä portin vieressä niin korkealle, että koko koira näyttää olevan sen yläpuolella. Metsän suuntaan aitaa ei ole vieläkään tehty eikä se ole aiheuttanut ongelmia. Nyt on ollut lehdissä juttuja, että lähiseuduilla liikkuisi ilveksiä. Koiria ei jätetä pihalle ilman valvontaa ja pimeässä pidetään huoli, että pysyvät näkyvillä.

Kira oleilee aika paljon "patiolla", minne pääsee luukusta aina halutessaan. Nukkuukin siellä välillä luukun edessä. Patio on aidattu ja kooltaan n. 4x10 m. Sieltä näkee maantielle ja osittain naapureiden pihoihinkin, joten välillä on haukuttava. Nyt haukkuminen on kohtuullista, vähän aikaa sitten lähes jatkuvaa. Pari kertaa komensin tiukasti ja turha haukkuminen väheni, mutta eihän vahtikoira aivan hiljaa voi olla. Öisin väliovi on kiinni ja koirat ovat makuuhuoneessa ja aika usein Kira täytyy laskea ulos aikaisin aamulla ja joskus keskellä yötäkin.

Koirani ovat todellisella sekaruokinnalla. Aamulla saavat yleensä raakalihapullia, johon lisään hieman Kalkvitaa. Häränhäntiäkin on kokeiltu aamuruokana. Sindi ei kuitenkaan enää niitä syö ja jos Kira ehtii syödä liikaa, seuraavana yönä käydään ulkona kakalla. Joskus saavat keitettyä kananmunaa, kuivatun kanafileen tai jotain koirien säilykeruokaa. Kotoisa-sarjan ruoat ovat maistuneet hyvin ja nyt kokeilin Optidogin lihapateta, joka oli myös herkullista. Se voisi olla kätevää evästä, jos joskus lähdetään reissulle useammaksi päiväksi.

Päivällä koirat syövät sitä, mitä itsekin syödään ja kaikki tuntuu kelpaavan. Voimakkaasti maustettuja ruokia ei anneta, joskus saatan huuhdella huonoista lihapaloista/läskistä enimmät mausteet pois. Yleensä päiväruoka on aika vihannespitoista ja sisältää myös riisiä tai pastaa tai perunaa ja lihaa tai kalaa sen verran, että ruoka kelpaa koirille. Lisäksi porkkanaraastetta ja muuta raakasalaattia.

Illalla koirat saavat kuivamuonaa ja lisäksi raejuustoa tai kermaviiliä tai kuivakalaa tai Tassu-keksin. Joulukuussa Kira söi huonosti nappuloita. Sillä oli valeraskauden oireita ja ehkä sen takia ruoka ei maistunut. Jonain päivänä ei syönyt yhtään, joskus saattoi syödä 0,5 - 1 dl. Yleensä vasta seuraavana päivänä. Viime viikolla ostin pussin Acanaa ja Kira tuntui olevan sitä mieltä, että lopultakin saa kunnon ruokaa. Olen antanut sitä puoli desiä päivässä ja se on syönyt sen heti. Sen lisäksi se on saanut Pedigreen junioriruokaa puoli desiä, jonka se on yleensä syönyt seuraavana päivänä.

Lisäksi koirat saavat vielä makupaloja, joko harjoittelun yhdeydessä tai ihan muuten vaan. Kaikesta mitä syö, on annettava koirille maistiaiset. Ja kaikki kelpaa... Pienet omenan, banaanin tai satsuman palat, kuivattu ananaskin. Kaurakeksit ovat oikein erikoisherkkua.

Kira painoi tullessaan meille 8-viikkoisena lähes täsmälleen yhtä paljon kuin Sindi, mutta Sindi tuntui pienenä paljon lihaksikkaammalta ja jäntevämmältä. Kira oli jotenkin laiha ja hento. Se kuitenkin lisäsi painoaan selvästi nopeammin kuin Sindi ja painaa tällä hetkellä puoli kiloa enemmän kuin Sindi, joka painaa nyt n. 4,3 kg.

Tällä hetkellä tokoharjoittelu on kevennettyä. Ennen itsenäisyyspäivän koetta harjoiteltiin päivittäin neljää liikettä, tällä hetkellä vain kahta. Toinen on alokasluokan liike ja toinen avoimen. Aika paljon niissä on samoja, mutta avoimen luokan liike on usein jollain tavalla vaativampi.

Alokasluokan liikkeet sujuvat jo melko varmasti. Eniten taitaa olla ongelmia hypyn kanssa. Kira haluaisi hypätä esteen yli heti ja sen mielestä on aivan turha istua esteen eteen. Onkin harjoiteltu seuraamista esteen ympärillä ja perusasentoja sen lähellä. Jostain syystä Kira usein astuu pari askelta tai kääntyy, kun lähden kävelemään sen luo esteen toiselle puolelle. Seisomisliikkeessä pysyy hyvin paikallaan. Ehkä pitäisi harjoitella enemmän seisomista esteen takana erikseen ilman hyppäämistä...

Avoimen luokan liikkeiden harjoittelu on alkanut hyvin. Pysyy jo minuutin paikallaan, kun olen toisessa huoneessa piilossa. Makuulla ja seisomassa pysymistä on harjoiteltu niin, että kierrän Kiran takaa tai menen vierestä pari metriä ohi. Seisomaan pysähtymistä luoksetulon yhteydessä ei ole harjoiteltu ollenkaan, ainoastaan pysähtymistä kauempana edessä ja se on sujunut vaihtelevasti. Varsinaista noutoa ei ole vielä harjoiteltu ollenkaan, mutta pysyy sivulla istumassa, kun esinettä heitetään. Ottaa noutokapulan, myös metallisen, maasta ilman käskyä ja tuo sen käteen. Joitakin hienoja sivulla luovutuksiakin Kira on jo tehnyt, kun olen kutsunut sen sivulle, kun sillä on ollut esine suussa, yleensä jotain luvatonta. Kerran toi metalliesineenkin ja luovutti sen hienosti sivulla istuen. Kira kuljettelee suussaan kaikkea, minkä löytää lattialta. Pienimpiä ovat olleet ruuvit ja nastat, suurimmasta päästä pitkävartiset talvisaappaat. Ulkoa löytyy myös kivoja jääpuikkoja. Kauko-ohjausta on hieman harjoiteltu ja istu-maahan-vaihdot sujuvat aivan edessä. Ensi viikolla kokeillaan naksuttimen kanssa...

Olen nyt pyrkinyt harjoittelemaan Kiran kanssa päivittäin kahta agilityyn liittyvää juttua. Joulukuussa harjoiteltiin kujakeppejä, kontaktille pysähtymistä ja tolpan kiertämistä. Nyt kepit ovat hukkuneet lumeen ja jäätyneet maahan kiinni, niin ettei niitä pysty siirtämäänkään. Nyt harjoitellaan keinua lankun kanssa ja samalla kontaktille pysähtymistä. Se sujuukin jo aika hyvin. Tosin kiipeilee lankun päällä miten sattuu. Yhden hyppyesteen kanssa on harjoiteltu tiukkoja käännöksiä ja kutsuhyppyjä esteen yli. Onpa jo kokeiltu suorittaa "keinu" ja hyppy peräkkäin. Hyppyvoimaa riittää, päätyy helposti parin metrin päähän esteestä suoraan loikatessaan.

Agilityhallilla on käyty viikon parin välein. Viimeksi Hollolan hallilla viime sunnuntaina pystistapaamisen merkeissä. Oli kiva todeta, että Kira pystyi harjoittelemaan muiden koirien läsnäollessa. Keinua vielä vähän arastelee. Putkessa meinaa vielä joskus kääntyä takaisin. Nyt onnistui jo neljän esteen "rata": hyppy, hyppy, putki ja hyppy. Ensi viikolla Kira pääsee ensimmäiselle agilitykurssille Pennalan hallille.

Ongelmana on hieman Kiran hyppiminen ja "liiallinen" kiinnostus palkkiona olevaan leluun. Lelu on pidettävä tiukasti kouran sisällä, ettei se yritä saada sitä hyppäämällä. Katsoo vain lelua, eikä näe suoritettavaa estettä ollenkaan. Lelu on myös vaikea saada takaisin. Kira tulee kyllä lelun kanssa lähelle ja pyörii ympärillä, mutta varoo tarkkaan, ettei lelusta saa kiinni. Välillä hyppää lelu suussa kättä kohti ja silloin voin onnistua nappaamaan siitä kiinni. Joskus se nappaa samalla rukkasesta kiinni. Irrottaminen on sitten toinen ongelma ja kun lelun lopulta saa irti, Kira yrittää napata sen heti uudestaan. Välillä harjoitellaankin makupaloilla.

Kiran ja Sindin suhde on vielä vähän ongelmallinen. Nukkuvat nätisti vierekkäin ja syövät normaalit ruoat puolen metrin etäisyydellä toisistaan ilman ongelmia. Erityisherkkujen antaminen, puruluut, keksit, kuivakalat, on ongelmallista. Kira on usein kiinnostuneempi Sindin saamasta herkusta kuin omastaan. Puruluista tulee pidempikin kisailu, kun molemmat vahtaavat toisiaan ja haluaisivat aina syödä samaa puruluuta, vaikka molemmat ovat saaneet aivan samanlaiset. Kira usein vain ottaa Sindin luun välittämättä Sindin ärhentelystä.

Omassa pihassa Kira kiusaa Sindiä koko ajan, jos ei sille keksi muuta tekemistä. Sindi ei enää pihalla viihdykään. Jos Kiralla on lelu, se pyörii ja ärisee Sindin ympärillä. Ilmeisesti se yrittää saada Sindin leikkimään kanssaan. Joulukuussa muutaman kerran Sindi innostui ja silloin mentiin kovaa vauhtia peräkkäin.

Lenkillä Kira vahtii Sindiä. Sindi ei saa mennä sen edelle. Jos Kira jää haistelemaan jotain, Sindi kulkee aivan edessäni ja on varuillaan, milloin se juoksee taas edelle. Ohi mennessään Kira usein juoksee Sindiä päin tai tönäisee sitä kylkeen. Minäkin yritän olla varuillani ja olla välissä, jos Kira yrittää hyökätä. Kerran Sindi jäi kauemmaksi jälkeen jotakin tutkimaan. Kun Kira huomasi sen, se pysähtyi ja Sindin lopulta tullessa hyökkäsi sen kimppuun. On Kirasta se hyöty ollut, että kun Sindi aiemmin kulki välillä liiankin kaukana, nyt Sindi kulkee lähellä. Ihmeellisintä on se, että kun Kira ohi mennessään tönäsee Sindiä, Sindi lähtee seuraamaan Kiraa ja juoksee aivan sen perässä.