Kira

Kira on osoittautunut erittäin oppivaiseksi. Hallitsee jo varsin hyvin naksuttimen perusteet. Osaa koskea kuonolla kosketuskeppiä ja tarralappua ja menee seisomaan hiirimaton päälle. Hiirimatolle menemisen oppi heti ensimmäisellä yrityksellä. Sindikin tuli mukaan harjoittelemaan ja seisoivat hienosti vierekkäin tassu hiirimatolla. Kira on selvästi näyttelykoira ja on mieluiten kontaktissa seisten. Istuminen ja maahanmeno eivät vielä oikein hyvin sujukaan.

Kira on melko itsenäinen tyyppi, vaikka nytkin makaa tuolini alla. Ulkoilee jo itsekseen aitauksessa, kulkee luukusta sujuvasti ulos ja sisään. Eilen aiheutti pienen yllätyksen, kun ilmestyi pihalle, vaikka oli laitettu juuri sisälle. Aitauksen portti oli jäänyt raolleen ja Kirahan heti hoksasi, että sieltä pääsee muiden seuraan. Luoksetuloa täytyy harjoitella ahkerasti, sillä Kiraa ei aina huvita tulla, jos se vähänkin epäilee, että ei ole odotettavissa mitään hauskaa.

Sindin kanssa on ollut ongelmia, sillä Kira kiusaa sitä joka tilanteessa. Sain ulosmenotilanteen rauhoitetuksi estämällä Kiran tunkeutumisen ovelle. Oppi yllättävän helposti odottamaan sivummalla, kunnes olen saanut vaatteet päälle ja Sindille valjaat. Voin jopa avata oven ja laskea Sindin ulos ja Kira tulee vasta luvan saatuaan. Ruokailukin rauhoittui tai lähinnä ruoan laitto kuppeihin. Varsinainen syöminen on ollutkin rauhallista ja kupit ovat tyhjentyneet muutamassa sekunnissa.

Sohvalle Kira on päässyt jo jonkin aikaa, mutta sänky on vielä valtaamatta. Se tuleekin olemaan Sindille kova paikka, kun menettää viimeisen turvapaikkansa.

Kävimme tänään eläinlääkärillä. Lähelle on tullut uusi eläinklinikka ja ajattelin käydä kokeilemassa heidän palvelujaan. Eläinlääkäri kuitenkin oli ennestään tuttu. Oli antanut Sindille ensimmäisen rokotuksen melkein 4 vuotta sitten. Sindi huomasi heti oven auettua, minne ollaan menossa ja veti päänsä pois hihnan silmukasta. Suostui kuitenkin tulemaan sisälle ilman ongelmia. Jännitti pöydällä, mutta antoi käsitellä itseään ihan hyvin. Piikin jälkeen rentoutui, tietää jo, että homma on ohi. Vaaka näytti 4,2 kg.

Kira painoi klinikan vaa'alla 1,9 kg. Pissasi lattialle ison lätäkön, vaikka oli kotona käynyt pissalla ennen lähtöä. Rimpuili ekalla rokotusyrityksellä sen verran, että hoitaja tuli auttamaan. Ja onnistuihan se rokotus, vaikka Kira vähän kiljuikin ja yritti rimpuilla. Oli pian taas reipas ja alkoi kiusata Sindiä heti lattialle päästyään. Joutuikin sitten boxiinsa rauhoittumaan.

Pari päivää sitten olin Sindin kanssa tokokurssilla. Meillä oli aiheena seuraaminen ja ohjattu nouto. Lisäksi tehtiin ryhmässä paikallaololiikkeet. Sindi ei pysynyt rivissä istumassa vaan kävi makaamaan. Varsinainen istuminen oli OK samoinkuin paikallamakaaminen. Seuraaminen oli hyvää, vasemmalle kääntymisiä on harjoiteltava. Minun pitäisi oppia kävelemään hieman lyhyemmällä askeleella. Sen kun muistaisi kokeessa! Ohjatun noudon ensimmäinen yritys ei oikein onnistunut, piti hakea vasemmanpuoleinen, mutta Sindi lähti oikealle. Täytyy muistaa kokeissa, että jos lähtee väärään suuntaan, niin paras on vain pysäyttää ja ohjata sitten oikealle esineelle. Pari noutoa onnistui oikein hyvin, empi hieman vieraan esineen ottamista. Luovutusta on harjoiteltava, perääntyy luovuttaessaan isoja esineitä. Olen tainnut joskus pudottaa.

Kira odotti autossa yksin boxissaan. Jäi lähtiessäni syömään nappuloita, takaisin tullessani boxin sisältö oli sekaisin ja kupit eri paikassa. Kupeissa sisällöt kumminkin osittain tallessa. Sindi sai jäädä vuorostaan autoon ja menin vähäksi aikaa Kiran kanssa katsomaan toisten koulutusta. Kira oli reipas ja katseli kiinnostuneena muita koiria. Rauhoittui pian syliini makaamaan.

Punnitsin Kiran eilen, ikää 11,5 viikkoa ja painoa n. 1,7-1,8 kg. Sindi painoi saman verran 12 viikkoisena. Korkeutta on nyt n. 21,5 cm. Sindi painoi vähän alle 4,3 kg ja oli laihtunut melkein sata grammaa kuukauden takaisesta punnituksesta vaikka on syönyt paljon enemmän.

Sisäsiisteys on jo aika hyvällä mallilla. Yöllä ei enää tee sisälle mitään, vaan herättää aamulla puoli kuudelta. Häkin ovikin on ollut jo muutaman yön auki. Herättyään tulee vinkumaan sängyn viereen ja sitten mennään reippaasti käväisemään ulkona. Päivällä vahinkoja sattuu kesken touhuamisen, mutta tulee yleensä herättyään luokseni ja olen jo oppinut, että silloin kannattaa mennä ulos. Menee myös välillä olohuoneen ovessa olevan luukun eteen ja silloinkin kannattaa laskea se ulos. Pian se varmaan jo menee itse ulos, luukusta pääsee n. 40 neliön aitaukseen, missä voi turvallisesti ulkoilla myös itsekseen. Meillä koirat ovat tarhakoiria, joilla on 100 neliön talo koppinaan:-)

Kasvukipujakin on ollut. Pari viikkoa sitten Kira pomppi ketterästi pihaltamme metsään vievät kiviportaat ylös. Katselin huolestuneena, että mitenkähän se tulee sieltä alas. Yht'äkkiä se sitten tulikin portaita alas kuperkeikkaa pyörien. Pysähtyi muutaman portaan jälkeen ja juoksi kiljuen takaisin ylös. Siinä vaiheessa juoksin jo kovaa portaita ylös ja kannoin itkevän Kiran alas. Onneksi se oli ehjä ja nyt se osaa jo tulla portaat alaskin.

Kira kiusaa Sindiä jatkuvasti eikä usko sen komenteluja. Muutaman kerran Sindi on osunut vähän kipeämmin, mutta ei sekään ole paljoa auttanut. Kerran jo todella pelästyin, kun Kira kiljui ja piti toisen silmänsä kiinni. Ilmeisesti Sindin hammas oli osunut aivan silmän lähelle. Onneksi 5 minuutin päästä silmä näytti jo aivan normaalilta.

Eilen oli pienet pystistreffit Ahtialan koirapuistossa. Läsnä olivat ruskea puolivuotias kleinipoika Leo ja oranssit kleinipojat Leevi ja Robin emäntineen ja tietenkin Sindi ja Kira. Olosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset, vettä satoi ja puiston lumipeite oli sulamassa. Upottavaa lunta oli vielä parikymmentä senttiä ja sen alla vettä. Hauskaa oli siitä huolimatta. Koirat eivät kovin paljon leikkineet, mutta jopa Sindi kiinnostuneena haisteli poikia. Leevi ja Robin olivat ainoat, jotka menivät hieman kauemmaksi portilta. Kira ja Leo yrittivät vähän leikkiä, mutta Kira jäi isomman pennun jalkoihin. Se täytyikin viedä läpimärkänä autoon lämmittelemään, onneksi muistin ottaa pyyhkeen mukaan. Uskon kuitenkin, että sen kannalta muiden kleinien tapaaminen oli erittäin hyödyllinen kokemus. Ensin aikoi aitauksen ulkopuolella lähteä muita karkuun, mutta rohkaistui nopeasti ja kävi välillä Marikan rapsuteltavanakin.

Treffien jälkeen kävimme viemässä tottelevaisuuskokeisiin ilmoittautumisen Postiin. Kiersimme siellä pienen lenkin ja ihastelin Kiran joutuisaa raviaskelta. Sain kävellä tosi reippaasti, että pysyin koirien perässä. Harjoittelimme vielä parkkipaikalla Sindin kanssa seuraamista ja se sujui oikein hyvin.

Käväisimme eilen Helsingissä. Retki oli varsinainen seikkailu, sillä veimme tarpeettomaksi käyneen auton veljelleni ja tulimme takaisin junalla. Ajoimme ensin kahdella autolla Lahden Rautatieasemalle, jonne toinen auto jätettiin odottamaan ja jatkoimme matkaa toisella. Koirat takapenkillä Sindi kassissaan ja Kira boxissaan. Veljeni luona Kira oli kuin kotonaan, leikki ja touhusi. Sieltä lähdimme lähellä sijaitsevalle metroasemalle. Kira ei sietänyt sitä, että joutui boxiinsa ja antoi esimerkkiä siitä, kuinka kova ääni pienestä koirasta voi lähteä. Pidin sitä metrossa vähän aikaa sylissä ja silloin se oli hiljaa, mutta huuto alkoi taas, kun sen laittoi boxiin. Onneksi metrojunassa oli muutenkin kaikenlaista ääntä. Jäimme junasta Kaisaniemen asemalla ja kävimme vähän kävelemässä ennen junan lähtöä. Keli ei oikein houkutellut ulkoiluun, kaikkialla oli märkää ja kuraista. Kira kulki jo yllättävän hyvin hihnassa Sindin vierellä. Asemalaiturilla ja asemalla oli aika paljon ihmisiä, mutta Kira tepasteli reippaasti pää pystyssä. Sai se aikaan muutaman hymyn helsinkiläisten naamoille. Ja muutama uskalsi jopa tulla juttelemaan sille. Hieman hirvitti, että millainen huuto on junamatkan aikana, mutta kuivakalojen, nappuloiden ja veden jälkeen koirat nukkuivat rauhallisesti Sindi kassissaan ja Kira boxissaan. Käytävän toisella puolella istuneet tytötkin huomasivat vasta Lahteen saavuttaessa, että aivan vieressä oli ollut koiria.

Kira painoi 8-viikkoisena 1160 g, lähes täsmälleen yhtä paljon kuin Sindi. Viikkoa myöhemmin ero on jo selvä: Kira 1360 g, kun Sindi painoi vain 1,2 kg. Kymmenviikkoisina ero vain kasvoi: Kira 1590 g ja Sindi 1,4 kg. Kira ei kuitenkaan tunnu lihavalta vaan jäntevältä, niin kuin Sindikin oli pienenä.

Kira on hyvä syömään, kaikki kelpaa. Kuivamuonaa on kupeissa 5 erilaista. Kiralla on sama maku kuin Sindillä, Royal Canin-kupit tyhjenevät ensin. Nutron penturuokaa menee desin verran päivässä. Kuivamuonan kulutus on tainnut 3-kertaistua, sillä Sindikin syö nyt enemmän kuin aiemmin. Lisäksi saavat aamulla raakoja lihapullia tai muuta lihaa ja päivällä vähän mitä nyt itse satutaan syömään.

Tällä hetkellä Kira tuntuu täydelliseltä tokokoiran alulta. Pyrin pitämään koko ajan taskussa namipurkkia, niin että tilaisuuden tullen voimme harjoitella. Kira on synnynnäinen noutaja, tuo heitetyn esineen käteen takaisin. Kanniskelee jo metalliesinettäkin, mikä Sindille oli vaikea juttu. Naksuttimen merkityksen ymmärsi nopeasti. Kontaktiharjoitukset sujuvat hienosti ja oppi myös nopeasti istumaan saadakseen namin. Naksuttimen avulla harjoiteltiin myös vaakakuppiin menemistä, mutta se ei vielä helpottanut punnitsemista. Ehkä ensi viikolla. Luoksetuloa on myös harjoiteltu ahkerasti ja tulee nopeasti nimeltä kutsuttaessa.

Heti seuraavana päivänä Kira otettiin mukaan lenkille. Oli pikkupakkanen ja Kira oli suurimman osan ajasta takkini sisällä lämpimässä. Metsässä juoksi mukana reippaasti pari lyhyttä pätkää. Parina seuraavana päivänä oli niin hieno hiihtokeli, että Kira sai jäädä yksin kotiin, kun lähdimme Sindin kanssa lähipelloille hiihtämään. Sen jälkeen se on päässyt lenkille mukaan joka päivä. Nyt jo kävelee tiellä hihnassa ja jaksaa hyvin parin kilometrin lenkin metsässä. Pikkupennusta on parissa viikossa tullut reipas pikkukoira.

Omassa pihassa Sindi ja Kira saavat juoksennella pari tuntia päivässä. Välillä vauhti on melkoinen, kun Kira juoksee lelu suussaan ja Sindi yrittää saada sen itselleen. Välillä Sindi onnistuukin, mutta pian lelu on taas Kiran suussa.

Olen yrittänyt pitää Kiran sisälle pissailut kurissa viemällä sen ulos tunnin välein, jos se on hereillä. Lisäksi heti, kun se herää. Alussa tuntui aika toivottomalta, kun se saattoi käydä ulkona pissalla ja heti sisään päästyään tehdä matolle kahdet pissat 5 minuutin sisällä. Kaikkia pissoja en edes huomaa, sillä se saa päivällä juoksennella vapaasti. Aika usein vahinko sattuu niin, että näen tapahtuman ja voin heti kuivata sen. Taskussa onkin nyt aina pari palaa talouspaperia. Yöt Kira viettää isossa häkissä, missä on boxi ja tilaa paperille ja ruoka- ja vesikupeille. Aamulla paperilla on iso lätäkkö, mutta kertaakaan ei ole löytynyt kakkoja. Ilmeisesti tulee levottomaksi siinä vaiheessa, kun tulee kakkahätä ja heti ulos päästyään käy kakalla. Matoilta kakkoja löytyy kuitenkin päivittäin.

Sindi täytti 11.3.2010 4 vuotta ja sai silloin syntymäpäivälahjakseen 8-viikkoisen kleinipentu Kiran. Kun Kira kannettiin autoon boxissaan, alkoi murina ja kiljuminen. Sindi ihmetteli, että mikä ihme siellä boxissa oikein huutaa. Pysähdyimme kesken kotimatkan rauhalliseen paikkaan, että saisivat hieman tutustua toisiinsa. Se sujuikin yllättävän hyvin ja pian jatkettiin matkaa kotiin ja takapenkillä oli jo melko rauhallista. Kotona Sindi yritti saada pennun ymmärtämään, että sen päälle ei hypitä. Siinä oli kiljumista ja ärinää ja räksytystä, mutta muutamassa päivässä tilanne rauhoittui ja vajaan viikon kuluttua pihalla jo juostiin hurjaa vauhtia peräkkäin.