Kira

Kira on kasvanut varsin tasaista tahtia:
11.4: 2 kg
18.4: 2,2 kg, korkeutta n. 23,5-24 cm
26.4: 2,4 kg
2.5: 2,5 kg, korkeutta n. 25 cm
9.5: 2,7 kg
14.5 (4 kk): korkeus n. 26-27 cm
24.5: 3,2-3,3 kg
30.5: n. 3,2 kg eli kasvu on jo vähentynyt
13.6 (5 kk): n. 3,6 kg, korkeutta n. 29 cm, toivottavasti ei kasva enää!

Lahden vanhan raviradan maastossa järjestettiin 29.5. treffit. Paikalle saapui melkein sama ryhmä kuin huhtikuun alussa, vain Sindi puuttui, sillä oli kurkku kipeänä. Kira ja ruskea kleinipoika Leo leikkivät innoissaan, alussa Kira tosin vain haukkui. Sen täytyisi päästä muiden koirien seuraan useammin! Kuljettiin jonkin matkaa koirille tarkoitettua lenkkipolkua ja uskalsimme antaa pentujen juosta vapaana. Raviradalla täytyy muistaa varoa takasuoran alikulkua. Radalla ei ole sen kohdalla minkäänlaista aitaa tai muuta estettä ja alas on pudotusta 3-4 metriä.

Agilitykerhomme järjesti 10-12.5 iltakisat. Maanantaina kävimme vähän katsomassa ja Kira haukkui kaikki koirat ja osan ihmisistäkin. Leo-kleinin kanssa se olisi halunnut leikkiä, mutta siellä ei ollut sellaista paikkaa, missä olisi voinut antaa kahden pennun juosta vapaana.

Tiistaina ja keskiviikkona toimin pöytäkirjanpitäjänä. Sindi sai jäädä kotiin isännän kanssa, mutta Kiran otin mukaan. Se olikin yllättävän rauhallisena kevythäkissä pöydän alla. Evästä oli tietenkin mukana, sillä kisat kestivät molempina iltoina viitisen tuntia. Luokanvaihtojen aikana kiertelin Kiran kanssa katselemassa ihmisiä ja koiria. Keinu oli vähän aikaa niin houkuttelevasti kehän ulkopuolella, että annoin Kiran tutustua siihen. Se kävelikin heti reippaasti keinua ylöspäin ja minulle tuli kiire laskea keinu hitaasti alas. Alastulokontaktilla Kira istui ja syötin sille nameja. Tehtiin vielä pari kertaa uudestaan ja onnistui yhtä hienosti.

10.5. alkoi kylpyhuone-, sauna ja viemäriremontti. Olin hieman huolissani, miten Kira suhtautuu kaikkeen meteliin ja remonttimiehiin. Ensin näytti vähän huolestuttavalta, kun kylpyhuoneen lattian avaaminen alkoi. Kira haukkui muutaman minuutin kimeällä äänellä. Rauhoittui kuitenkin nopeasti, kun kukaan muu ei kiinnittänyt poraukseen huomiota. Sindikin oli jo aiemmin tottunut poran ääneen. Molemmat haukkuvat jonkin verran remonttimiehiä, kun he tulevat sisälle, mutta rauhoittuvat nopeasti. Välillä koirat on täytynyt laittaa makuuhuoneeseen, että miehet saavat työskennellä rauhassa. Kiran mielestä he ovat tulleet vain leikkimään sen kanssa.

Pyrimme tekemään joka päivä tunnin metsälenkin, jolloin koirat voivat juosta vapaina. Kira juoksee jo yhtä kovaa kuin Sindi. Kira hyökkää aina välillä Sindin kimppuun. Aikaisemmin Sindi pääsi Kirasta eroon juoksemalla, enää ei onnistu. Kira löytää metsästä kaikenlaista syötävää, täytyy vain toivoa, ettei mitään vaarallista. Tiellä Kira kulkee jo hyvin fleksissä.

Omassa pihassa on välillä ongelmia, kun Kira ei aina halua tulla sisään. Naapurit myös kiinnostavat. Rakensimme tien viereen aidan, mutta toisen naapurin suuntaan on edelleen vapaa pääsy. Siihenkin on jo aita suunnitteilla. Olen välillä pitänyt Kiran kiinni narussa ja on harjoiteltu luoksetuloa naapurien ollessa pihallaan. Siitä huolimatta Kira ei aina kuuntele.

Kira ei ole vielä sisäsiisti, vaikka käykin myös itsekseen ulkona pissalla ja kakalla. Vahinkoja sattuu päivittäin. Yllättäen kävi eilen heti tunnin lenkin jälkeen pissalla sängyssä. Tänään kävelytin sitä lenkin ja pesun jälkeen vähän aikaa pihalla ja pissat tuli. Ilmeisesti ei muista lenkillä käydä pissalla, kun koko ajan juoksee ja riehuu, tai kyllä se lenkin alkupuolella pissii. Kakkojakin saa sisältä korjata lähes päivittäin, yleensä työ- tai vierashuoneesta. Pidänkin niiden ovia suljettuina kriittisinä aikoina. Yritän edelleen viedä Kiran ulos pissalle sen herättyä tai leikittyä sisällä pidempään.

Meillä on käynnissä kova valtataistelu. Kira on selvästi sitä mieltä, että meillä olisi pomon paikka vapaana sille. En ole aikaisemmin vastaavaa joutunut kokemaan. Olen kuvitellut, että varhain aloitetun koulutuksen ansiosta pennut eivät ole edes yrittäneet ottaa johtajan paikkaa. Kirankin kanssa harjoitellaan pikku juttuja päivittäin ja se toimii silloin erittäin hyvin. Luoksetulo onnistuu yleensä hyvin ja tulee kutsusta kauempaakin kovaa vauhtia. Välillä kuitenkin selvästi miettii, että viitsiskös nyt tulla ja esim. sisälle saa välillä kutsua useammankin kerran, ennen kuin neiti suvaitsee tulla. Kerran jopa lähti muualle juoksentelemaan. Silloin lähdin perään ja hain sen sisälle.

Kira puree jatkuvasti kovaa eikä tunnu auttavan kiljumiset sen enempää kuin niskasta kiinni tarraaminen. Sylissä ollessa täytyy pitää tukevasti niskasta tai kuonosta kiinni, jos ei halua, että se koko ajan puree. Isäntä oli yhden illan yksin koirien kanssa kotona ja turvautui silloin patakintaisiin. Se taitaakin olla paras vaihtoehto, kuonokoppaakin olen miettinyt. Leluja voi yrittää tunkea suuhun, se auttaa joskus vähäksi aikaa. Ei auta vaikka sen tiputtaa sohvalta lattialle, hetken päästä se tulee taas innoissaan takaisin. Pari kertaa on alkanut ärhennellä ja hyökkäillä lattialle tiputtamisen jälkeen.

Välillä tuntuu, että joudun jatkuvasti potkimaan ja tönimään Kiraa pois, kun se roikkuu kiinni puntissa tai peukalossa tai yrittää repiä Sindiä hännästä. Sitten välillä se on aivan ihana ja tuo minulle löytämiään esineitä, mm. hiuspinni, nasta, auton renkaan pultti (jonka isäntä oli hetkeksi laittanut maahan), vanha luu yms. Kynsien leikkuu ei aiheuta ongelmia. Eilen oli saanut turkkiinsa useita takiaisia eri puolille ja niidenkin poisto onnistui yllättävän helposti. Kira on varsinainen Jekyll&Hyde-koira!