Pirre

Uudet säännöt vuoden 1974 alusta

 

Vuoden 1974 alussa tulivat voimaan uudet säännöt. Muutos oli varsin iso, sillä nyt tuli mukaan kolmas luokka. Luokat nimettiin alokasluokka, avoin luokka ja voittajaluokka. Säännöt julkaistiin Koirammelehdessä ja ovat pdf-muodossa tässä: tokosäännöt.

Alokasluokka tuli jonkin verran vaativammaksi, enää ei voinut valita noutaako vai seisooko vaan oli tehtävä molemmat. Maahanmenossa ohjaaja sai pysähtyä ja luoksetulo suoritettiin heti maahanmenon jälkeen ohjaajan palaamatta välillä koiran luo. Uutena arvostelukohtana tuli Käyttäytyminen, joka vastasi lähinnä kokonaisvaikutusta. Avoin luokka oli aika paljon samanlainen kuin aiempi kakkosluokka. Käyttäytyminen tuli uutena ja hyppynoudon tilalle tavallinen nouto sekä ”estehyppy, istuminen ja takaisin”. Vapaavalintaiset tehtävät jäi pois ja niitä tuskin kukaan jäi kaipaamaan. Luoksetulokin muuttui selkeämmäksi luoksetuloksi, jonka yhteydessä seisomaan pysähtyminen. Seisominen oli mielestäni helpompi kuin alokasluokassa, ohjaaja kiersi 10 metrin ympyrän koiran seistessä ja sama oli myös voittajaluokassa. Voittajaluokassa oli lisäksi käyttäytyminen, 6 minuutin paikallamakaaminen, seuraaminen, maahanmeno juosten, luoksetulon yhteydessä seisominen ja maahanmeno, ryömiminen, avoimen luokan hyppy, metalliesineen (kuvassa) nouto, tunnari sekä kauko-ohjaus. Ohjaaja sai tunnarikapulan taskuunsa tullessaan kehään. Kaukoissa suoritus hylättiin, jos koira siirtyi yli kaksi mittaansa ja muistikuva on, että täydet pisteet saattoi saada, vaikka koira oli liikkunut puoli mittaansa. Silloin ilmeisesti kaukot tehtiin aina samassa järjestyksessä, istu-seiso-maahan-istu-seiso-maahan.

Pirren kilpailut

Tokovalioita

Tokon SM-kilpailut

 

Viereinen kuva on julkaistu Koiramme-lehdessä 1/75.

 

  

Villakoirien, snautserien, cockereiden ja appenzellien toko-ottelu

Suomen Villakoirakerhon näyttelyn yhteydessä Helsingissä 31.3.1974 järjestettiin rotuottelu. Kuvassa tuomari Reijo Hagström antaa minulle hienon villakoirapalkinnon. Rotuottelun tulokset eivät ole tiedossani.

Visby

Keväällä 1975 aloin miettiä, että olisi kiva käydä Ruotsissa kilpailemassa. Visbyssä oli tottelevaisuuskokeet näyttelyn yhteydessä ja ilmoitin Pirren molempiin.  Turusta mentiin laivalla Visbyhyn. Menomatkalla oli yöllä kova myrsky, ravintolassa pöydät ja tuolit eivät pysyneet paikoillaan. Aamulla aamiaisaikaa pidennettiin. Ennen näyttelyä oli yksi päivä aikaa tutustua Visbyhyn. Kätevää oli, että laivassa sai pitää hyttinsä ja yöpyä siellä. Laivalla tapasin lahtelaiset Enqvistit, jotka tulivat näyttelyyn hopeanväristen keskikokoisten villakoirien kanssa. Laivalla Salme halusi viedä Pirren hyttiin, kun olin jonottamassa ostoksille. Hetken päästä Pirre kuitenkin tuli takaisin yksin, se oli karannut Salmelta. Pääsin sitten Lahteen Enqvistien pakettiauton takakontissa koirien kanssa.

Tokossa Pirrelle sattui harvinainen virhe, kun se toi väärän tunnaripalikan. Luulin, että siitä huolimatta voitimme ja oli iso yllätys, kun voittajaksi julistettiinkin ruotsalainen nuori mies flanderinpaimenkoiran kanssa. Hänenkin koiransa epäonnistui tunnarissa, mutta hän sai uusia sen myöhemmin. Näin uusintasuorituksen ja ajattelin vain, että kiva, kun koira pääsee harjoittelemaan. Kävin sitten mieheltä kysymässä ja hän sanoi, että ei se ollutkaan harjoittelua vaan uusinta. Hänelle oli unohdettu antaa tunnaripalikka kehään saapuessa. Itse en olisi siinä tilanteessa kehannut pyytää uusintaa, sillä ekalla kerralla koira ei yhtään haistellut, vaan nappasi ensimmäisen palikan. Hieman jäi paha maku suuhun, mutta Pirrestä tuli kuitenkin Ruotsin tokovalio.

Trondheim

Visbyn reissu sujui niin hyvin, että ajattelin, että olisi kiva käydä myös Norjassa. Trondheimissa oli tottelevaisuuskokeet näyttelyn yhteydessä ja ilmoitin Pirren taas molempiin.  Näyttelyyn järjestettiin linja-autokuljetus. Alkumatkan menin normaalilla linjurilla. En enää muista, missä vaihdoin koirabussiin, ehkä Tampereella. Vaasasta mentiin laivalla Uumajaan ja sitten linjurilla Ruotsin ja Norjan poikki Trondheimiin.

Tokossa Norjassa oli hieman erilaiset käytännöt. Seurasin kehän laidalta avoimen luokan suorituksia. Kun sitten huomasin, että kaikki avoimen luokan koirat olivat suorittaneet yksittäisliikkeet ja kehään kutsuttiin koiria paikallaoloon, lähdin myös kehään. Siellä suoritettiinkin paikallaolot viimeisenä,  kun Suomessa olin tottunut, että ryhmäliikkeet on aina alussa. Minut ystävällisesti ohjattiin pois kehästä odottamaan. Kun sitten tuli meidän vuoro, tuomari selvästi epäili, että en ymmärrä norjaa. Seuraamisessa hän kulki koko aika mukana ja näytti, miten pitää kääntyä. Mutta eipä siinä paljon kieltä tarvinnut osatakaan. Pirre toimi erittäin hyvin. Ainoa virhe tuli metallinoudossa. Metalliesine oli ruokalusikka ja tokokehä muistutti lähinnä heinäpeltoa. Lusikka hukkui sinne, eikä Pirre meinannut löytää sitä. Minulla oli jonkinlainen käsitys, missä se on ja huidoin kädellä suuntaa. Lopulta lusikka sitten löytyi. Pirre voitti ja siitä tuli Norjan tokovalio ja samalla myös POHJ TVA.

Villakoirien Suomi-Ruotsi maaottelu

Toinen Suomi-Ruotsi maaottelu järjestettiin Turussa. Nyt sääntöjä oli hieman muokattu ja edessä kulun sijasta sai ryömiä. Ruotsalaiset voittivat taas.

Ruotsin tokouutisia

Ruotsissakin villakoirat hallitsivat 70-luvulla. Siellä valittiin jo vuonna 1970 vuoden paras tokokoira ja villakoirat voittivat viidestä ensimmäisestä kerrasta 4. Näyttää siltä, että sekarotuiset koirat saivat osallistua tottelevaisuuskokeisiin jo silloin. Neljänneksi sijoittui saksanseisojan ja saksanpaimenkoiran risteytys.