Tervetuloa Pirren sivuille

3.10.2022

 

Viereinen kuva on luultavasti otettu Helsingin Messuhallissa marraskuussa 1974, kun Pirre oli voittanut toisen kerran Suomen mestaruuden tottelevaisuudessa.

Tästä ilmoituksesta kaikki alkoi. Se oli sunnuntain lehdessä toukokuun puolivälissä 1968. Olin vanhempia jo jonkin aikaa pehmittänyt ja nyt he suostuivat soittamaan ja kysymään pentua. Samana päivänä ajettiin Tampereelle katsomaan pentuja. Niitä oli kaikkiaan 9 mustaa karvaturria, mutta muistaakseni jäljellä oli vielä 6. Kasvattajalla oli kiire päästä pennuista eroon ja hän suostui hieman tinkimään hinnasta ja urospentu lähti mukaamme 300 markalla. Tällä hetkellä hinta tuntuu todella pieneltä, mutta silloin se taisi olla aika normaali. Vertailuna koiravero oli silloin 100 markkaa vuodessa.

Äitiäni oli nuorena sanottu Pirreksi ja siitä sai pentu hyvän nimen. Pentujen isä osoittautui erittäin hyväsukuiseksi ja siitä tuli myöhemmin muotovalio. Isän molemmat vanhemmat olivat amerikkalaisia ja sukutaulusta löytyy useita tottelevaisuuskokeissa palkittuja koiria. Sen emä oli tuotu kantavana Englantiin ja siellä pennut syntyivät 11.1.1967. Jalostustietokannassa niin vanhat tiedot ovat puutteellisia ja osittain virheellisiäkin. Pirren oikea syntymäaika on 10.3.1968.

Pennut eivät ilmeisesti olleet päässeet kasvattajan luona ollenkaan ulos ja Pirrellä meni useita päiviä, ennen kuin se suostui tekemään tarpeensa ulos. Alussa se kävi parvekkeella paperin päällä. Helatorstaina oltiin iltapäivä raveissa ja käveltiin sieltä kotiin pari kilsaa. Kotiin päästyä Pirrellä oli kova kiire parvekkeelle, sillä se ei ollut osannut käydä pissalla ulkona. Muistaakseni vasta sunnuntaina pissaaminen ulkona onnistui. Sen jälkeen se olikin käytännössä sisäsiisti. Muutenkin se oli todella helppo pentu ja sopeutui  elämään kaupungin keskellä kerrostalon kuudennessa kerroksessa.

Olin lukenut kirjastosta kaikki koirakirjat ja ulkoiluttanut erirotuisia koiria, saksanpaimenkoira, suomenajokoira, kettuterrrieri ja cockerspanieli. Spanielin kanssa olin käynyt Lahden Käyttökoiran koulutuksissa ja sinne lähdin Pirrenkin kanssa. Alussa koirakenttä oli nykyisen Lahden messuhallin paikalla. Siellä oli pääasiassa saksanpaimenkoiria ja muutama rottweiler, collie ja suursnautseri. Puudelin pentu otettiin kuitenkin hyvin vastaan ja syksyllä se jo osasi kaiken, mitä siellä ryhmässä harjoiteltiin. Koulutus oli aika erilaista kuin nykyisin. Koulutuksia oli tiistai-iltaisin ja sinne saattoi mennä kuka tahansa koiran kanssa ilman mitään ilmoittautumista tai maksua. Paikalla saattoi olla 50 koiraa ja suurin osa tuli paikalle kävellen tai pyörällä. Autoja ei kentän vieressä ollut kuin muutama.

Käyttökoiran koulutuksista on erityisesti jäänyt mieleen palveluskoirakokeissa silloin ollut tehtävä "luoksetulo ja takaisin paikalle meno". Koirat olivat ohjaajineen pitkässä rivissä ja yksi ohjaaja kerrallaan poistui kentän toiselle laidalle. Sieltä hän kutsui koiransa luokse ja sen jälkeen käski sen palata takaisin omalle paikalleen riviin. Jos koiria oli enemmän, parikin koiraa suoritti yhtä aikaa. Minusta näissä treeneissä oli parasta se, että koirat eivät joutuneet odottelemaan autossa tai häkissä omaa vuoroaan vaan olivat koko ajan kentällä tekemässä. Treenien jälkeen koirat usein laskettiin irti leikkimään keskenään. Hyvin harvoin sattui mitään tappeluita ja niihin taipuvaiset koirat poistuivat paikalta ennen koirien irtipäästämistä. Silloin ei ollut mitään aidattuja koirapuistoja, joten monelle koiralle se oli ainoa mahdollisuus leikkiä vapaana muitten koirien kanssa.

Vedin itse Lahden Käyttökoiran seurakoiraryhmää 70-luvulla. Muistelen harjoitusten olleen ylhäällä Kariniemen kentällä ja myöhemmin hyppyrimäkien vieressä olleella kentällä. Seurakoiriakin saattoi olla joskus paikalla 30, joten kovin yksilöllistä ohjausta ei voinut antaa. En muista innostuiko heistä kukaan lähtemään tottelevaisuuskokeisiin.

Pirrelle tehtiin vanhasta punaisesta sadetakista kurahaalari. Se oli villakoiralle sadesäällä tarpeellinen. Sattumalta se pääsi myös lehteen kurapuku päällä. Pirre ei paljon hihnaa tarvinnut ja kulki yleensä irrallaan myös kaduilla. Opetin sille heti alussa, että ajoradalle ei saa mennä ilman lupaa. Kerran muistan poliisin käskeneen laittamaan piskin kiinni, Pirre oli silloin puolivuotias. Sen jälkeen kutsuin sen aina sivulle, jos näkyi poliiseja.

 Keväällä 1973 minusta tuli ylioppilas ja tietenkin Pirre pääsi myös kuvaan mukaan.