Epäviralliset kilpailut ja harjoittelu


Kilpailimme jo kesällä 2007 vaihtelevalla menestyksellä lähiseudun möllikisoissa. Yleensä vauhtia ja intoa riitti ja jos ohjaus ei toiminut, tuli vääriä ratoja. Välillä saatiin hyviä nollaratojakin. 

Kilpailimme myös Agirodussa Vöyrillä, mutta Sindi kyttäsi koko ajan isäntää eikä keskittynyt ratojen suorittamiseen. Ei auttanut edes isännän jääminen autoon. Sama ongelma vaivasi myös Ylöjärven agirodussa kesällä 2008.

Sindi muistelee agilityhallilla käyntiä maaliskuussa 07

Olemme taas pitkästä aikaa käyneet pari kertaa agilityhallilla. Siellä on paljon mielenkiintoisia hajuja ja löydän maasta herkullisia makupaloja. Emäntä kutsuu minut välillä harjoittelemaan. Sekin on kivaa, kun silloin saa namia emännältä. Osaan jo melkein kaikki esteet. Putki on kaikista hauskin. Viimeksi emäntä käski Miskan putkeen toisesta päästä ja minä luulin, että se käskee minua ja menin sisään toisesta päästä. Onneksi olemme molemmat niin pieniä, että mahduimme hyvin ohittamaan putken keskellä. 

Keinusta en oikein pidä, mutta uskallan kyllä mennä jo senkin, kun emäntä laskee sen varovasti alas ja antaa samalla namia. Meinaan vähän sekoittaa puomin ja keinun, kun ne on alussa niin samanlaisia. Sitten kun pääsen puomin yläosalle, huomaan, ettei se laskekaan alas ja uskallan juosta vähän kovempaa. Alastullessa emäntä taas antaa namia ja sitten vasta saan poistua puomilta.

Pujottelu on vaikea, mutta onnistuin viimeksi menemään jo aivan virheettäkin, kun emäntä vähän avusti. Emäntä lupasi, että sitä harjoitellaan vielä paljon. Ennen lumen tuloa harjoiteltiin omassa pihassakin, mutta ne kepit ovat aika erilaiset hallilla oleviin verrattuna. 

A-esteestä suoriudun jo helposti ja se on hauska este, kun pääsen emäntää korkeammalle. Rengastakin harjoiteltiin, sitä on välillä harjoiteltu kotonakin. Pituushyppyynkin olen jo tutustunut, se oli helppo juttu.

Sindin mietteitä pujotteluharjoituksista keväällä 2007

Harjoittelin jo aiemmin keväällä pujottelua ja se alkoi käydä liian helpoksi, kun minulla oli vain 4 pujottelukeppiä.  Kerran sitten käytiin emännän kanssa ajelulla ja emäntä toi yhdestä kaupasta 2 pitkää muoviputkea. Kun päästiin kotiin, emäntä sahasi putket neljään osaan. Sitten emäntä otti kaksi putkenpätkää ja kaksi puutarhakeppiä ja mentiin alapihalle pujottelukeppien luo. Emäntä lisäsi uudet kepit vanhojen jatkoksi ja minä pääsin kokeilemaan pujottelua 6 kepillä. 

Seuraavina päivinä emäntä lisäsi aina kaksi keppiä lisää, kunnes kaikki 12 keppiä olivat käytössä. Kun sekin meni hyvin, emäntä siirsi kepit pihalla uuteen paikkaan. Ensimmäisellä kerralla uudessa paikassa minulla oli vähän ongelmia, emäntä olikin laittanut keskimmäiset kepit suorempaan ja en heti huomannut, että siinä täytyy mutkitella enemmän. Pian sekin sujui. On hauska juosta kovaa vauhtia keppien välistä, varsinkin kun emäntä heittää lelun tai antaa namia, kun menee oikein joka välistä. Välillä käydään hallilla harjoittelemassa ja siellä on erilaiset pujottelukepit. Niitä minä en vielä oikein hyvin osaa mennä, kun emäntä häiritsee vieressä. Joskus yhteistyö onnistuu ja silloin emäntä on tyytyväinen.

Emäntä keksi kokeilla sellaistakin, että laittoi pujottelukepit pystyyn niin, että niiden väliin jäi kapea kuja, mistä mahduin juoksemaan. Vähän ajan päästä emäntä kavensi kujaa niin, että jouduin mutkittelemaan keppien välistä. Siitäkin oli kiva juosta kovaa. Sitten keksin kokeilla, että huomaako emäntä, jos juoksen oikein kovaa keppien vierestä. Pari kertaa onnistuinkin siinä, mutta sitten emäntä tuli tarkaksi, eikä heittänyt lelua, jos oikasin sivusta. Muutaman kerran jälkeen emäntä siirsi kepit uuteen paikkaan ja laittoi ne taas vinoon niin, että minun on vaikeampi juosta vierestä. Huomaan kyllä, että joka kerta harjoittelun jälkeen emäntä kääntää jonkin kepeistä pystympään. Mutta se ei haittaa, sillä olen jo aika taitava pujottelemaan. 

Emäntä on laittanut renkaan keppien toiseen päähän eri paikkoihin niin, että hyppään renkaan läpi joko ennen pujottelua tai sen jälkeen. Lisäksi emäntä juoksee välillä keppien vasenta ja välillä oikeaa puolta. Joskus hän jättää minut renkaan eteen istumaan ja menee itse pujottelun alkuun valmiiksi.

Sindin mietteitä agilityharjoituksista syksyllä 07

Kesällä harjoittelimme ahkerasti ja kävimme myös kilpailemassa möllikisoissa. Kävimme myös pitkän matkan päässä ja olimme kaksi yötäkin poissa kotoa. Kilpailupaikka oli vähän ikävä, kun siellä oli joka paikka märkänä ja välillä satoikin. En oikein osannut keskittyä agilityradalla emännän ohjeiden seuraamiseen, kun isäntä oli jossain kateissa. Radan keskellä oli joku mies ja kävin häntä vilkaisemassa, mutta ei se ollut isäntä. Välillä tuuli toi nenääni isännän hajun, mutta häntä ei näkynyt missään. Emäntä oli pahalla päällä ja sanoi, että isäntää ei oteta enää mukaan agilitykilpailuihin.

Syksyllä emme käyneet agilityharjoituksissa eikä kisoissa, sillä minua aivastutti ja sain "röhinä"kohtauksia. Kävimme lääkärissäkin pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla niskaani laitettiin jotain ainetta ja emäntä laittoi sitä myös Miskalle. Sillä ei ollut mitään vaikutusta. Sitten emäntä syötti minulle tabletteja 10 päivän ajan. Ne maistuivat pahalle vaikka emäntä yritti piilottaa niitä kinkun tai juustonpalan sisään. Oloni alkoi tuntua vähän paremmalta, mutta aivastelin edelleen. Sitten käytiin taas lääkärissä. Menomatkalla sain taas rajun aivastuskohtauksen, kun käväisimme vähän ulkoilemassa. Lääkäri tutki minut perusteellisesti ja oli sitä mieltä, että olen muuten terve, mutta minulla on nenäpunkkeja. Niskaani laitettiin taas ainetta ja sen jälkeen en ole saanut yhtään aivastus- tai "röhinä"kohtausta. Emäntä laittoi ainetta vielä kerran ja olen pysynyt terveenä.

Olin todella innoissani, kun pitkän tauon jälkeen pääsin taas agilityhallille harjoittelemaan ja tapasin myös muita koiria. Erityisesti pidän Omarista ja Woodysta, jotka ovat harmaita shelttejä ja tietenkin poikia. Emäntä on luvannut, että pian pääsen taas agilitykurssille ja keväällä myös kilpailemaan.